Juupajuu, ei oo äippä kerinny vähää aikaa kirjottelee. Eipä täsä paljo erityistä kertomusta ookkaa ollu ja nykki lähinnä sairaskertomusta Mut kerrataas, mitä viime kirjotuskerran jälkeen on tapahtunu.

Mää kävin pitkästä aikaa yks sateinen ehtoo lenkillä isojen mustien, Eetun ja Tarmon, kans. Niillä oli tosi mageet plingplingvalot ja äippä kävi ostaas mullekki semmoset. On tosi tärkeetä, et näkyy tua ulkona kulkiessa, ku siä on pimee ku säkissä eikä pelkkä valkone karva oikeen riitä. Sitte yks päivä mulle nous niskaa semmone ihme pahkura ja sitä piti raappia. Äippä kyäräs mut tapansa mukaa Pi-Pii. Taina-täti meinas, et se pahkura johtu niistä piikeistä, jokka mää sain siä viimeks ja me päästii kotio. Mut iho oliki sit menny rikki eikä se oikeen tykänny parantua. Äippä laitto siihe jotain äklövoiretta ja -suihketta, mut silti piti raappia. Meikä ei viihtyny enää peiton allaka, vaan oli kivempi maata vaikka viileellä lattialla. Muuten oli ihan ookoo, mitä ny ärsytti lenkkeillä satees.

Juu no sitte mää en päässy liiteleenkää viime kerralla, ku äippä EI JAKSANU. Voitteko käsittää, miten törkeetä?!

Mua tosissaa kutitti ja kuumotti aika kavvan eikä äippä oikeen sitä tainnu huamata, meikä ku ei ihan piänistä valita. Mut sitte tällä viikolla se hätäänty yks päivä töistä tullessansa, ku meikälle oli valahtanu semmone ihme heltta levvan alle. Oli se kiältämättä aika nolon näköne, mut sen lisäks selkää kutitti entistä enempi ja siä oli iho rikki. Eiku taas Taina-tätin pakeille Pi-Pii...

Siä vasta oliki kaamee reissu! Sille heltalle ei löytyny selitystä, mut ne huamaski, et mun seläs on iho monestaki kohtaa aika punane. Taina-täti meinas, et mut pitää rimmata ja se otti jonku karmeen härvelin ja vetäs multa niskasta karvat veke! Äipällä pukkas pikkase hiki, sillä meikähä ei IHAN hevillä anna karvojansa seivata Oli Taina-tätilläki vähä hankala, ku meikä veti niitä ihan kuus-nolla, mut sai se sitte kummiski mut puliks ja ne kaameet mätäpaiseet näkyvii mun niskasta. Ja semmonen oli viä meikän päälaellaki, yäk Ne oli kai jotai hottii spottii, joka tulee normisti kesällä ja jollekki paksukarvasille sousouveille ja muille. Siks onki vähä outoo, et mulle tulee semmosta syksyllä. Ny ei sitte auta ku syärä antipijootteja taas pari viikkoo ja lisäks äippä pistää jotain kaameeta salvaa niihin mätäpaiseisii ja se EI tunnu kivalta Muuteski kuumottaa ja sattuu ja sit se viä käpälöi. Eikä sais raapia. Hitto.

Niin että mää jourun ny sitte oleen pois liitoreeneistä. Että tasotusta saa toiset, ku meikä ei pääse reenaan ainaska pariin viikkoo. Vasta sitte, ku oon parantunu, sano Taina-täti Ainoo hyvä puali on se, että myäs terapia jouruttii siirtää ens vuatee. Että jotain positiivista tässä kurjuuressa. Ja se tiätty, et mää oon ny vahrittavana mummin ja papan luana, ettemmää pääsis raappiin kuulemma. Mut tarttee kyä sanoo, et raappimine onnistuu niitten huamaamatta. Muummuassa sängyn alla. Nii ja helttaki on muutes hävinny, liäkö antipijoottien ansiosta vai miks, mut kuulemma se ei ollu imusolmuheltta.