Taas oon ollu mummolas, ku emännällä oli paritki pileet. Itse asias se kyä tuli jälkimmäisistä  yällä mummolaan ja mää sain vähä kommenttia, ku en hoitanu vahtitehtävääni. Täytyy nolona myäntää, et mää en kuullu emännän tuloo ollenkaan ja vasta ku se sytytti valot ja huuteli onko hänen koiraansa missään, mää tulin mummon peiton alta unenpöpperössä sitä pussaileen. Me ei oltu nähty ainakaan kahteen päivään ja mää olin tosi onnessani, ku mää näin sen.

Vähintään yhtä onnessani mää olin tänään, ku pääsin ehtookävelylle Lalli-veikan kanssa. Siinä sivussa mun piti yrittää siätää sen kasvattisiskoo, Nellii. Me kyä välillä vähän päristiin toisillemme, mut pakko sitä oli koittaa siätää. Lalli on huippuveli ja kerta se siätää sitä Nellii, ni munki tarttee. Koko porukan voimin me ilmotettiin parille vastaantulijalle, et tää on parsoneitten territoria.

Ny mua väsyttää. Ei mummolas nuku yhtä hyvin ku kotona. Kuulemma mulla on pitkä juhannusreisu tiaros muutaman yän päästä. Jourun oleen autos monta monta tuntia. Mut ei sitä viä jaksa miättiä, kerään unta varastoon.