Tämä viikko oli viime viikon tapaan agilitypainotteinen eli kahtena iltana auton nokka kohti Mouhijärveä... Mitä sitä ei tekisi koiraharrastuksen eteen Tiistaina ohjelmassa oli taas hyppy-putki ja hyppy-hyppy-putki "rataa", ryhmämme edistyneemmät menivät jo pitempää hyppyrataa. Lisäksi kertasimme A:n alastulolla nokkimista, vinokepeillä pujottelua ja rengasta.

Vaikka emme olleet kotona treenanneet yhtään, Martti alkoi pikkuhiljaa hokata, mitä tuo nokkiminen meinaa ja hakeutui jo lähes oma-aloitteisesti sinne A:n alastulolle Rengas ja 4 vinokeppiä menevät myöskin remmissä ihan kivasti, irti niitä ei vielä aikoihin mennäkään. Mulle on ollut aika vaikeaakin välillä ymmärtää, että ideana ei todellakaan ole harjoitella kaikkia esteitä irti mahdollisimman pian. Tärkeintä on oppia suorittamaan esteet OIKEIN ja monilla esteillä (poislukien hypyt ja putki) se on helpointa remmissä. Koiraahan ei treeneissämme houkutella namikädellä, vaan namit ovat aina kipossa suoritettavan esteen takana ja koira oppii näin suorittamaan esteet itsenäisesti eikä pyri käteen. No joo, siinä vähän teoriaa

Koska ryhmän muut koirat harjoittelivat esteitä eri puolilla hallia yhden suorittaessa rataa, en aluksi uskaltanut päästää Martti irti, vaan teimme hyppy-hyppy-putki liinassa. Marko kuitenkin sanoi hyvin nopeasti, että Martilla on niin "hyvä ilme", että se pysyy varmasti hanskassa irtikin ja niimpä sitten teimmekin lopuksi homman irti. Eikä Marttia tosiaankaan kiinnostanut yhtään toiset koirat, vaikka joku haukkuikin, niin innoissaan se on tuosta tekemisestä

Tänään meillä oli sitten alkeitten tokavika kerta ja tällä kertaa ryhmässä oli kolme meille uutta treenikaveria. Martti oli kovin kiinnostunut briarditytöstä, mutta kun pääsivät haistelemaan, niin kiinnostus hieman laimeni. Innostus alkaa kyllä näkyä omaa vuoroa odotellessa lievinä huutoyrityksinä ja kiskomisina radalle... Että kyllähän tuo näyttää syttyvän lajille Tänään treenasimme taas pientä hyppy-putki -yhdistelmää, pussia, muuria, rengasta, keppejä ja alastulokontaktilla nokkimista (miten tuo nokkimis-sana tuntuu musta NIIN oudolta..). Martti oli eilisen jälkeen selkeästi ymmärtänyt, mitä alastulolla tulee tehdä ja hakeutui sinne jo reippaasti oma-aloitteisesti. Pään liikekin alkaa suuntautua alaspäin, kuten on tarkoituskin ja taisin naksauttaakin oikeassa paikassa, ainakin jokusen kerran...

Pussihan oli Martille jo tuttu juttu, samoin rengas ja muurikin meni huomaamatta. Kepeillä se alkaa pikku hiljaa itse hakeutua sinne oikein ja tekee pientä "pujotteluliikettä" juostessaan vinokeppien läpi Hypyt ja putki meni aivan hienosti irti ja Martti pysyy oikein hyvin lähdössä tasan niin kauan, kuin sen pitääkin. Tosin kauhean kauaa en ole sitä kyllä istuttanut hypyn takana, mutta kauemmin kyllä kuin mitä Mimpsu koskaan pysyi paikallaan Taas Marko sanoi, että Martilla on "hyvä ilme", tarkoittaen vissiin sitä, että se on oikeasti mukana hommassa keskittyneenä

Näyttää siltä, että Procaniksella olisi mahdollisuus jatkaa marraskuulle kolmessa 6 kerran jaksossa tämän alkeiskurssin jälkeen. Vaikka tuo on aika arvokasta ja vielä ajomatkat päälle, niin olen kyllä valmis uhraamaan laadukkaaseen opetukseen ja hyviin puitteisiin sen verran. Martissa on potentiaalia ja ainakin nyt alkuun näyttää vahvasti, että tästä voisi tulla meille kiva yhteinen harrastus. Sellainen, jota toivoin sen olevan Mimminkin kanssa, mutta jollaista siitä ei valitettavasti tullut. Mimmin kanssa taidetaan keskittyä kotitottikseen, mejään, sohvaperunailuun, rapsutteluun ja pitkiin lenkkeihin - sekä tietysti pienimuotoiseen agilityyn omassa pihassa Voi miten iloinen se olikaan, kun tänään lenkillä tehtiin pitkästä aikaa vähän tottista: sivulletuloa, paikallaoloa, kaukokäskyjä ja vielä kotona leikittiin pallolla kahdestaan. Enemmän vaan täytyy taas keskittyä yksin tekemiseen Mimminkin kanssa!