Täällä ollaan! Kirjurikin ehtii taas kirjailla mun mietteitäni, joten tässä niitä tulee.

Tauti on jo taaksejäänyttä ja meikä on ihan kunnossa. Viime viikolla pääsinki näyttäytymään parsonikävelylle, ku se oli meidän kotikulmilla pitkästä aikaa. Vähän tartti taas avata ääntä ja näyttää, että mää tosiaan oon takas kuvioissa.. Mut olin mää aika iisisti suurimman osan. No sitte mummi hakikin mut taas maalle. Oli tosi kivaa, ku emäntäki tuli maalle viikonlopuksi. Mää sain juasta irti ja käytiin papan kans poraamassa sellanen reikä järveen. Mää vähä aluks pelkäsin sitä reikää, sillä piäni parsoni olis voinu vaikka pudota siihen. Enkä mää muuteskaan kauheesti tykänny siä jäällä ensin olla, ku en uskonu et se kestää. Mut sit me tehtiin oikeen lenkki siä yhdessä, ni emmää enää miettiny koko asiaa.

Pellollaki sain juasta pallon kans ja ilman eikä siinäkää lumi pettäny alla! Mää luulen, että mää oon jo ihan höyhenenkevyt, sillä emäntä on vähentäny herkkujen antoa huamattavasti. Mikä on musta niin väärin. Tosin kesti se hanki emäntääki, joten ehkä se oli tosissaan kovaa. No, saimmää pellolla vähä namuja, ku emäntä teetätti mulla jotain paikallaanoloo ja sivulletuloo. Ne jutut on ihan piisofkeik, ainoo vaikee oli, ku emäntä meni pallon kans ja mun piti olla paikalla. Mut sit ku pysyin niin kauan ku emäntä halus, ni sainki leikkiä pallolla ja lisäks sain tosi paljo kehuja. Emäntää on kyllä loppuviimeks aika helppo miällyttää.

Jaaniin, kävin moikkaamassa mummulan naapurinpappaa ja se ihasteli mun takkia (josta mää en tykkää ite yhtään). Muuteski oon ollu vanhustenviihdyttäjänä, ku mummo vei mut viime viikolla käymään sellasessa talossa, joka on täynnä mummoja ja pappoja. Mää näin siä kyllä lähinnä mummoja. Ne tykkäs musta kovasti ja rapsuttelivat. Oon ennenki käyny emännän kans sellasessa paikassa. Ja naurattanu mummoja, ku teen temppuja. Erityisesti niitä huvittaa mun ääni, ku sanon "hau" käskystä. Se ei nimittäin oo ihan kaikkein piänimmästä päästä, vaikka piäni muuten oonki. Musta on kiva tehrä tollasta vanhustyätä.