...on ollu meikäläisem motto, mut kyä mää silti pirän vähä hölmönä tommosta parin kuukauren taukoo liitoreeneissä Ja sitte ku vihron pääsee ees näkeen esteitä, ni äippä on ihan hoomoilane ja sitte siä on joku naikkonenki kattomas kentän lairalla, ku meikä joutuu häpeen. Nii että onko se ny ihme, jos menee kuppi nurin

No tänää äippä sai sitte kuninkasirean, et me mennää kahrestaa sinne kentälle ja mää jourun rauhottuun siä. Rauhotu ny sitte siinä, ku äippä kyhää vaan kolme hyppyä ihme asetelmaa ja pakottaa tekeen niitä välistävetoja siinä. Ja joku nokka-auto kyytsii jatkuvasti jotain palkkeja siittä lähes meitin kentän läpi ja sen ison hallin pihas kiärtää jatkuvasti semmottia kaksperävaunurekkoja Väkisinki siinä turhautuu ja sitte mää taisin vähä roikkua äipän vaatteissa Sit mää jouruin heti puuhun kiinni (äippä ei jaksanu rourata poksia sinne kentälle!) ja sit oltii ku ellun kanat. Kunnes taas kokeiltii, välillä keppejä ja välillä hyppyjä.

Kepeistä äippä otti eka molemmilta pualilta yhret verkot poijes ja mää menin ihan sukkana Sitte se otti viä toiselta pualelta yhren lisää poijes eli yhteensä oli kolme verkkoo vajaa ja mää menin ihan sairaan nopeesti. Äippä kehu mua ihan miälettömän TAITAVAksi ja mahtavaksi. Ja sitte pillit pussii ja kotio, just ku oli kivaa

Meikän masu aiheutti taas vähä päävvaivaa äipälle, mut onneks se tais rauhottuu sillä kanikuurilla. Ny ei sitte taas kuulemma anneta yhtään mitää muuta ku sitä pottulammasmössöö öljyllä ja piimällä. Ja reeneis vähä juustoo. Mut mää meenki mummolaa viikollopuks ja äippä ei oo siä, joten ehkä mää saan kummiski vähä kinkkuaki