Aivan mahtavaa oli olla viikko mummolassa! Siä oli aina vieru, mihin käpertyä päikkäreille tai yöpuulle tai muuten vaan. Sit siä oli mummi, joka anto kinkkua päivisinki, ku äippä ei huamannu. Ja pappa, joka leikki mun kans palloleikkejä. Ja sokerina pohjalla pyhinä J-eno, joka on mun ihan ykkössuasikki Mää sain nukkua kokonaista kaks yätä sen peiton alla enkä meinannu nousta siältä ennen pualtapäivää kumpanaka aamuna

Aattona pukki oli jättäny lahjat oven taakse. Mää en ihan hirveesti saanu lahjoja, mut ei se johtunu siittä, ettenkö olis ollu kiltti Äippä vaan sano, et mulle on ihan turha ostaa mitään revittävää, ku kaikki tiikerinkestäväkki lelut hajoo alle nanosekunnin. HÄH? Jaa mää vai? Ihme puhetta siltä taas Mut olim mää kyä varronnu sitä aattoo ihan hirrrveesti. Päivystin kaiken liikenevän ajan vaatehuaneen oven takana, ku tiäsin lahjojen olevan siä. Ja ku sitte viimein ne tuatiin siältä, ni mää en ollu nahoissani pysyä! En tiänny kenen lahjoja olisin repiny ja niimpä mää revin vähä kaikkien Omista paketeista tuli mm. uus tyyny, hirvennahkapuruluita, siansapoja ja kuminen nappulapiilo.

Onhan nää kaikki mulle?

No tää ainaski o!

Kuuraparta palloleikkien tiimellyksessä.

Tänää juhlat sitte loppu ja jouruin takas kotio, jossa on pitkät päivät yksinoloo tiarossa. Kotiuruin liitoreenien kautta, josta äippä ei ny jaksa piirtää kuvatustakaa. Olin kuulemma taas hiukka hot dok, vaikka menin kyä lopulta ihan kivastikki. Äippä vaan ei taaskaa tajunnu, et mää haluan mennä LUJAA enkä seistä kököttää siä lährössä turhia. Siittä tuli taas sanomista, molemmin pualin Äippä komensi ja mää komensin ja sitte me huurettiin yhressäki Musta se oli ihan mahtavaa, äipästä ei... Sanottakoon ny reeneistä sen verta, et siä oli hyppyi, kepit, läpi ja PÖYTÄ, pitkästä aikaa.