Mää pääsin tänään pitkästä aikaa mettäretkelle vanhojen kamujen, Lukan ja Tessun kans. Niitten kans asuu samas taloures neljä naista, mut niitä mää en huali lenkkikaverikseni, joten mää saan aina yksin näitten poikain jakamattoman huamion. Tai no, Luka, joka totta puhuen olis enempi mun ikäluakkaa, ei oo musta yhtään kiinnostunu. Nykkin se  meni mettässä ihan omia polkujaan ja viis veisasi meikäläisen seurasta.

Lenkille lährössä: Luka, Tessu, meikä

No, Tessun kans me sitte ralliteltiin kahrestaan. Ja jos joku on lukenu mun juttuja jo pitempään, ni tiätää, et mun on tapana vähä komentaa noita poikia. Niin nytki. Mää olisin kaivannu vähä riitaa, ees piäntä matsia, mut ei. Tessu oli niin hemmetin kärsivälline. Vaan pari kertaa se sano, et NYT voisit ämmä olla hiljaa. Mut ihan silleen kohteliaasti ja kiltisti vaan. Emmääkää sit jaksanu haastaa, ku en kerran saanu vastakaikua ja me sit vaan juaksenneltiin yhres pitkin mettää. Viä oli märkää lunta ihan kivasti enkä joutunu heti tassupyykille lenkin jälkeen.

Mää kimitän Tessulle.