Voi morjens, mitev voi olla tylsää piänen koiran elämä. Viikolloppuna sentäs sain olla maalla tai oikeestaan olin siä jo ennen viikolloppuaki, ku äipällä oli jokku pileet. Mää tein papan kans kaikkee kivaa, poltin roskia ja sit mää kaivoin myyriä taas, möksän rannas ja mummolas.

Tänää aamulla mää olin ihan, et jee, äippä jää kotio! Et tänää onki kaikkee kivaa luvas. Mut ei mitää, se on maannu koko päivä ja mää oon joutunu sitä hoitaa. Se on kai kipee. Ja eilisiltana pilkotut ihanat syrämetki jäi jääkaappii, ku  me ei voitu lähtee sinne niksnakskurssille. Äippä melki parku, ku se oli niin harmistunu. Emmää niinkää itkeny sen kurssin takia, vaan sen takia, et ne syrämet meni pakkasee.

Onneks mää pääsen näistä sisarhentovalkosen hommista huamenna mummolaa. Siä on sentäs jotai äksöniä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />