Tiistaina olimme joulutauon jälkeen taas agitreeneissä Procaniksella. Tällä kertaa ryhmässä oli vain Martti, Ilona-kääpiövillakoira ja Nessa-briardi, joten saimme treenata jokainen useamman pätkän. Päivän sana oli tekniikkaharjoitukset.

Aluksi harjoittelimme suoraviivaista etenemistä siten, että koira jätetään kahden suoralla olevan hypyn taakse ja ohjaaja kävelee 2. hypyn oikealle puolelle, esteestä jonkin matkan päähän. Namikuppi (tai lelu) on viety 2. hypyn taakse. Koiralle annetaan lähtökäsky, kun sen katse siirtyy ohjaajasta namikuppiin. Tällöin otetaan myös samalla askel kohti 2.hyppyä. Ohjaava eli tässä tapauksessa vasen käsi on koko ajan koholla ja sillä siis näytetään koiralle 2. hyppy. Tässä on tarkoituksena, että koira pystyy etenemään suoraviivaisesti, vaikka ohjaaja olisi ihan toisessa suunnassa. Martti oli pari kertaa tosi hämmentynyt ja tuli aina toisesta esteestä ohi, mutta tajusi lopulta homman jujun ja eteni hienosti suoraan namikipolle. Tätä voisi nyt sitten treenata kotona niin, että lähettää koiraa eri suunnista namikipolle. Siis vaihtelee omaa sijoittautumistaan koiraan nähden.
Toisessa harjoituksessa harjoittelimme pimeitä putkikulmia. Koira lähestyy kaarella olevaa putkea ”takaa”. Ohjaaja ei saa saattaa koiraa putkelle, vaan antaa käskyn ja lähtee itse etenemään putken takareunaa ja liike jatkuu putken jälkeen edelleen putken taakse. Koiran tulee siis putkesta tultuaan lähteä ohjaajan matkaan putken taakse. Martti hakeutui putkeen ihan yllättävän hyvin ilman saattamista! Eli kyllä tuo putki vetää poikaa aika hyvin
Tämän jälkeen yhdistimme kaksi edellistä harjoitusta pieneksi 10 esteen ratapyöritykseksi, jossa oli näitä kahden hypyn suoria, hypyn takaakiertoja ja pimeitä putkia. Martti meni hienosti, mitä nyt kerran sössin jotenkin jättäen sen selkäni taakse ja koira oli väärällä puolella. No, muuten meni hienosti ja kyllä oli kieli pojalla pitkällä, kun sai päästää kunnolla!
Omatoimisesti teimme keppejä remmissä yhden treenatessa koutsin kanssa. Perinteiset suorat kepit meni remmin kanssa namikupille pari kertaa ihan ok, mutta vaatii kyllä vielä selkeästi remmin avuksi. Lisäksi Martin on ylipäätään tosi vaikea keskittyä näihin omatoimisiin tekemisiin, kun joku muu tekee rataa. Sen kiinnostus on aivan täysin siellä radalla, ei ollenkaan minussa. Päinvastoin on silloin, kun olemme itse radalla. Se pysyy tosi hyvin lähellä silloinkin, kun koutsi opastaa meikäläistä eikä lähde mihinkään häröilemään. Luotto on kyllä tuossa kohtaa ihan eri luokkaa kuin Mimmin kanssa, joka pitää ottaa haltuun välittömästi tekemisen jälkeen (jos saa silloinkaan..). Ans kattoo, kuinka Mimmin kanssa höntsät sujuu ensi pyhänä!!