Täv viikon kuulumiset seuraavassa. Pi-pis sain T-tätiltä pari piikkiä niskaa, en hiavahtanukka, ku ei tuntunu missää. Äippä vähä epäiliki, että tuikkasko se ne ruiskeet vaan mun karvoihi, mut ei ny kummiska tartte mennä ennenku ens vuanna hakeen lentsupiikki ja muut sitte kolmen vuaren päästä vasta. Mää oon sillon kai jo ihan veteraani T-täti hopis jotain olematonta äipälle, että vois pikkase koittaa meikää kaventaa. Ihan järkyttävää. Kävin siinä vaakassaki ja mää painan VAAN 7,5 kiloo. Mut siinä on kai voipaketin verta liikaa ja se paketti on kai mun jenkoissa. Ja äippä otti tiätty taas höpinät tosissaa ja tarjoilut on tällä viikolla huanontunu taas kertalaakista

Kaikellisäks me käytii toisella T-tätillä lihashuallos. Se vatkas ja väänsi meikäläistä taas ja hyvältähä se tuntu. Mut eikö se ny sitte riitäkkä, ku T-täti passitti mut vysioterapiaa! Mun selän pilateslihakset on kai sev verta juntturas, ettei T-täti saa niitä vatkattua rennoiks ja sen takia mun pitää mennä sinne terapiaa. Voi elämä! Äippäki on jo vähä sitä miältä, että se saa kohta kulkee huppu päässä, jos joku sen eikoiratuttu kuulee, et sen koira käy terapias. Mut kuulemma aika moni muuki meikäläine on joskus käyny vyssarilla, joten ei kai tää ny sitte kauheen noloo oo. Eikä mulla kuulemma siis mitää vikaa oo, vähä vaan tota juntturaa.

Tänää oltiin sit taas liitelemäs ja siä oliki äipälle haastetta kerraksee! Raran oli tehny Klenin ja Ainon ja Tillyn iskä Ville, joka koitti sit äippää ja muita kaksjalkasia opastaa liitään. Kyä oliki Ville tehny kivan raran, sai pitää hauskaa oikeen kunnolla Siinä oli pari semmosta kiamuraa, jois äipän piti osata vähä peruuttaa ja käyttää käsiää --> vaikeeta tuntu olevan. Lisäks sillä tais olla jääny korvat kotio, sillä se vaa jatko mun juaksuttamista rataa eteenpäin, vaikka Ville karju sille, et "toppaa". Ku se oli jo aikaa sitte kämmänny mun kepeilleviännin ja silti vaan pakotti mut jatkaan. Hävetti

Noo, sitte ku äippä harjotteli muutaman kerran, ni se alko jo mennä paremmi ja osas melkein peruuttaakki ja ohjata mulle ne välistäverot (sellasiks niitä kai sanotaa), joita se koittaa tos piirustukses nualilla selventää. Eihän me tiätty päästy rataa ku ehkä esteelle numero kahreksan, mut näkee tosta piirustuksesta ny sen, että sentäs pualiväliin äippä osas. Mut pakko mun on antaa sille anteeks taas kaikki sen sössimiset, ku se oli muuten tosi kiva, ei komentanu juur yhtää ja anto namia (mitä ei ny muuten oo kauheesti herunu). Välillä se pakotti mut istuun paikalla ja kuunteleen Villen juttuja ja siinä mää sitte nakotin ja olin kai tai-ta-va, ku en lähteny häröilee mihkää. Mihkä mää ny olisin menny, ku äipällä oli kaikki vinkuvat jutskat ja namit taskuissa