Taas äänessä emäntä, kun ei jaksa tulkita toisten ajatuksia Pimeä ankea syksy, megalentsu ym. ovat vieneet meikäläisestä mehut aika totaalisesti. Koirat sentään ovat olleet pirteitä Martin kanssa päästiin viime viikolla agilityssä kokeilemaan taas ohjauskuvioita. Aluksi harjoiteltiin "hotsaamista" siten, että koira jätettiin istumaan paikalleen (tai koutsi piti kiinni, meillä Mara pysyi käskystä paikallaan ) ja ohjaaja juoksi jonkin matkaa eteenpäin kohti hyppyä "kuumentaen" koiraa ja sitten vapauttaen sen ja ennen hyppyä pysähdys, käännös oikeaan/vasempaan ja leikitys lelulla ohjaavalla kädellä. En osaa selittää, mutta tosi hyvin Martti lähti aina siihen suuntaan, mihin oli tarkoituskin eikä lähtenyt hypylle.

Toinen harjoitus oli sylivekkivalssi, joka kuulostaa todella oudolta, mutta on siis ohjauskuvio, jolla pyritään saamaan koiran hyppykulma optimaaliseksi mahdollisimman nopean radalla etenemisen aikaansaamiseksi. Liikkeen toinen variaatio on sylivekkijaakotus, varmaan termit ovat agikonkareille tuttuja, mutta meikäläiselle hepreaa Vaikken tiennyt yhtään, mitä tein, Martti taisi kuitenkin mennä juuri kuten pitikin...

Mara sai joululahjansa, BOT-takin etukäteen. Kyllä nyt kelpaa lämmitellä talvellakin ennen reenejä

Mimpsullekin mietin BOTin hankintaa, mutta se kutiaa lähes kaikista vuorikankaista, joten vanha ja hyväksi havaittu Helsitaren mittatilaustakki saa lämmittää neitiä edelleen

Kurakelit ovat vain jatkuneet, mutta jos oikein hakemalla hakee, niin on lumettomuudessa jotain mukavaakin. Viikonloppuna metsäretkellä koirat saa liikuntaa hyppimällä yli mättäiden (tai Martti saa, Mimmi kävelee kannoilla polkua pitkin...) eikä tarvitse kulkea kapealla polulla keskellä hankia Muuten kyllä lunta ja pakkasta on kaivattu, sillä tassujenpesu alkaa käydä jo työstä