Kontakteja ja kontakteja...

Otsikkokin sen jo kertoo Ollaan Maran kanssa Procaniksella 4 kerran kontaktikurssilla. Kurssi on meille todella tarpeen, sillä vaikka ollaan treenattu jo reilu vuosi, kontaktiesteitä emme juuri ole menneet. Ja vaikka hyppy-putki -ratojen vääntäminen onkin superhauskaa, niin jossain vaiheessa ne kontaktiesteetkin eteen radalla tulevat ainakin, jos joskus kilparadoille asti selviämme

Kurssia on nyt kaksi kertaa takana. Eka kerta meni kontaktien "teorian" opiskeluun ja siihen, että Maria katsoi jokaisen koirakon lähtötason. Martti oli tosi epävarma nokkimisella ja karkaili namikipolle, mitä se ei aiemmin juuri ollut tehnyt! Viikon aikana ei ehditty treenata mitään ja tänään kurssin toka kerralla aloitettiin samasta, mihin viimeksi jäätiin. Eli A:n alastuloa. Aika nopeasti Maria sanoi, että namikippo ei ole Martille mikään palkka. Jätkä ei ole siitä tarpeeksi kiinnostunut ja vähän tylsistyneenä sitten toisinaan tekee kontaktin oikein, jos sattuu huvittamaan Niinpä kaivoimme esiin tennispallon ja avot - johan alkoi jätkää kiinnostaa

Koska kiinnostus oli vähän liiankin suurta, Maria käski meidän treenata alastulokontaktia vielä remmissä siten, että vien Maran aika kireällä remmillä alastulon sivulta A:lle - käsky: ota - remmillä autan koiraa pysymään kontaktilla ja jos pysyy muuten, niin remmi löysälle - vapautus: jes - pallolla leikitystä. Tämä toimi aika hyvin ja Mara pysyi kontaktilla vapautukseen aika löysälläkin remmillä Itselle tuli vaan vähän "plääh-olo", me ei taideta koskaan päästä meneen kokonaisia kontaktiesteitä saati niitä ilman remmiä...

Toisena treenasimme keinua. Ensin Maria katsoi lähtötason eli kolisuttelupeliä ja keinulla seisomista, kun keinua heilutellaan. Nämä meni tosi varmasti ja hienosti Sitten mentiin keinu matalana niin, että vein Maraa tosi tiukalla remmillä (oikeastaan pannasta) vauhdilla keinulle - keinun loppupäässä käsky: ota (etujalat maahan), remmin löysäys jos pysyy ja sitten vapautus:jes ja pallopalkalle. Eli ei vielä tätäkään estettä irti pitkiin aikoihin Näin meidän pitäisi nyt sitten YLÖKKilläkin treenata, ans kattoo miten huomenna menee, kun 3 vkon tauon jälkeen ko. reeneihin ehdimme

Mimmi lähti eilen mummmolalomalle ja neiti on nauttinut kuulemma olostaan täysin eikä kaipaa Martti-veikkaa yhtään Martti sen sijaan on aika levoton kotona, mutta se johtunee enemmän lähiseudun tyttöjen juoksuista kuin Mimmin poissaolosta Jätkä on itse asiassa aika rasittava levoton vinkuja, onneksi se yösydämiksi sentään rauhoittuu! Outoa, mutta toisaalta ihanaa vaihtelua on kyllä olla vain yhden koiran kanssa

Martti pääsi metsälenkille Ryyti-airiksen kanssa, jonka se oli tavannut vain kerran pentuna. Jätkä olikin aika pitkään todella pidättyväinen, irokeesi pystyssä ja häntä alhaalla se luimisteli ja väisteli Ryytiä, joka olisi halunnut heti päästä leikkimään Martin kanssa No, Martti vaati aikansa ja sitten alkoi leikit luistaa ja voi vitsit, miten lujaa parivaljakko metsässä pisti menemään!