Terkut mummolasta! Huippukelit ollu ja mää saanu juasta ja paljo. J-eno käynnisti tänään sellasen moottoroidun kelkan ja sen jälkeenhän mää en antanu kiinni enää ollenkaan. Mää ymmärsin heti, mitä eno ajo takaa: tottakai se oli tullu reenaan mua Mansen Murreen! Eiku kelkka täysillä pellolle ja mää perässä. Emäntä huusi ku hyeena kannustushuutoja ja mummo ja P-täti nauro mun suaritukselle. Harmi, ettei emäntä älynny ottaa mun reenejä videolle. Oli meinaan sen näköstä (ja kuulosta) menoo, että olis varmaan moni tyyppi jääny kakkoseksi..

Eno käänsi hanaa ja yritti harhauttaa mua mutkittelemalla ja tekemällä äkkikäännöksiä, mutta se ei mua hämänny. Mää pysyin aika hyvin tuntumassa pari kiakkaa pellolla. Ja äänitehosteet oli myös, vaikka ite sanonki, huippuluakkaa. Vedettiin viä sit sellaset tokat jäähdyttelyreenit enon kanssa, vaikka emäntä oli siinä vaiheessa kannustanu mua jo äänensä käheeks. En käsitä, miks eno lopetti ne reenit sit ihan yht äkkiä ja mää jouduin sisätiloihi.  Ny ootan, koska reenataan seuraavan kerran ja ku kelkkakelit on ohi, niin mialuusti mää reenaan mopojen, autojen, ruahonleikkureitten tai minkä vaan pärisevän perässä. Saa sitte nährä, pääsenkö mää mihkää kisaan, ku emäntä ei kai oikeen tykkää tästä lajivalinnastani.