Mää taidan olla vähä ihastunu. Tai ainaki kaverustunu. Kohde on Eetu ja se asuu samas pihas mun kans. Mää oon sitä ikkunasta salaa vaklannu ja huudellu sille suloäänelläni, ku ollaan tultu pihas vastakkain. Täytyyhän sitä esittää vaikeesti tavoteltavaa.

Mut tänään emännät päätti viädä meidät lenkille yhessä, Eetun emäntä sano, et ne voi tulla meille siädätyskaveriks. Hä, en tajuu, mitä toi tarkotti? Enivei, mää kiljuin Eetulle lenkin alussa, mut se ei sanonu mitään. Ei MITÄÄN. Sit mää vaihdoin taktiikkaa ja koitin pyytää sitä leikkiin, pyllistelin vaan häntä heiluen. Tulos: ei kiinnostusta. Outo miäs. Lopulta mää tyydyin tekeen itteeni tykö kävelemällä sen kyljessä ja haistelemalla joka paikan sen peräs. En tiä, olisinko saanu vähä kiinnostusta herätettyä..

Mää oon kyllä päättäny hurmata Eetun ja toivonki, että me saatas ne useimminki lenkkikavereiks. Oli sen verta komee miäs, huamasin kyllä miten toiset katteli.. Tos kuvas on samansorttine, mut ei niin komee ku sharmantti herrasmiesnaapurini iso-Ee.